Historiaa

Kiteen marttayhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, rouva Anna Luikko (1908-1910).

Puutarhaneuvontaa, keittokursseja ja kanankasvatusta

Marttajärjestö, silloinen Sivistystä Kodeille perustettiin keväällä 1899. Kiteellä yhdistyksen asiamieheksi lupautui heti rouva Augusta Laine, ja kesällä 1899 -1900 opettaja Helena Karttunen (myöh. Brander) kiersi pitäjää yhdistyksen lähettinä. 

Oma yhdistys perustettiin kuitenkin vasta 23. tammikuuta 1908 marttapiirin perustamisen jälkeen piirin puheenjohtajan, Augusta Laineen johdolla. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin rouva Anna Luikko. Aluksi keskityttiin keräämään jäseniä ja perustettiin munaosuuskunta, jonka kautta naiset saivat omia tuloja kanankasvatuksella. Lisäksi palkattiin kesäisin kasvitarhaneuvoja, joka kiersi jäsenten kodeissa ja piti syksyisin keittokursseja. Varat neuvojan palkkaan saatiin maanviljelysseuralta ja marttapiiriltä sekä 1930-luvulta lähtien Kiteen kunnalta. Myös lapsille alettiin 1920-luvulla järjestää keittokursseja ja kesällä kasvitarhakerhoja. Talvella tilattiin kotiteollisuusyhdistykseltä kudontakursseja.

Oma käsityökoulu

Kiteelle perustettiin käsityökoulu vuonna 1903 auttamaan naisten työllistämistä. Koulu toimi jonkin aikaa Puhoksen kansanopiston yhteydessä, mutta opiston lopetettua se jäi vaille kannatusyhdistystä. Tällöin Kiteen Marttayhdistys päätti ottaa koulun hoitaakseen. Koululla oli oma johtokunta ja se sai valtionapua, mutta päävastuu toiminnasta oli marttayhdistyksellä. Ensimmäisenä johtajana toimi opettaja Elli Piipponen (1917-1952).

Uusi käsityökoulu.

Koulu toimi aluksi vuokratiloissa ja joutui muuttamaan paikasta toiseen. Lopulta martat päättivät rakentaa koululle omat tilat. Hanketta varten saatiin lahjoituksia, avustuksia ja lainaa. Monien vaikeuksien kautta nousi kunnan keskustaan ensimmäinen kivikerrostalo, jossa oli myös ensimmäinen keskuslämmitys. Koulun vihkiäisiä vietettiin elokuussa 1933 yhdessä marttayhdistyksen 25-vuotisjuhlien kanssa. 

Koulun oppilasmäärät putosivat 1950-luvulla, kun kudontalinja ei enää kiinnostanut nuoria. Samalla koulu ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Syksyllä 1959 kudontalinja muutettiin ompelulinjaksi. Samana vuonna tuli voimaan laki, joka velvoitti kunnat ylläpitämään ammattioppilaitoksia. Koulu myytiin Kiteen kunnalle vuonna 1964, ja se siirtyi osaksi ammattikoulua.

Marttojen käsityökoulun (myöhemmin naiskotiteollisuuskoulu) ehti kouluttaa suuren joukon kiteeläisiä ja lähikuntien nuoria naisia. Moni jatkoi myöhemmin ammatillisiin opintoihin, osa toimi kotiompelijoina. Koulussa myös suunniteltiin ja valmistettiin jo 1920-luvulla Kiteen kansallispukua, jonka malli uusittiin 1950-luvulla.

Kyläkerhoja ja neuvontapiiri

Nykyisen kaltaisia marttailtoja ei aluksi ollut. Kun jäsenmäärä kasvoi, tuli tarvetta yhteiselle toiminnalle. Kyliin perustettiin marttakerhoja, joiden jäsenet kokoontuivat ompeluseuroihin. Ompeluseuran ohjelmana oli yhteislaulua ja joskus esitelmiä. Vuosien kuluessa kerhoja syntyi kaikkiaan 30. Osa itsenäistyi, jotkut lopettivat muutaman vuoden jälkeen, mutta suurin osa jatkoi aina 1990-luvulla. Kiteen marttayhdistys muodostui nyt kyläkerhoista.. Suoria henkilöjäseniä yhdistyksessä ei ollut, vaan martat kuuluivat yhdistykseen kerhojen välityksellä.

Samaan aikaan piiriliitto kannusti aina yhden kunnan marttayhdistyksiä liittymään neuvontapiiriksi, joka palkkaisi ympärivuotisen neuvojan. Kiteellekin perustettiin neuvontapiiri sodan kynnyksellä vuonna 1939, ja Kiteen marttayhdistys liittyi sen jäseneksi. 

Avustusta rintamalle ja pula-ajan neuvontaa

Sotavuodet muuttivat marttatyötä. Kiteen marttayhdistys organisoi heti talvisodan alettua mittavan alusvaatteidenvalmistusorganisaation. Valmiiksi leikattuja paitoja ja housuja jaettiin kyläkerhoille, jotka hoitivat ompelutyön. Valmiit tuotteet lähetettiin rintamalle. Kerhoissa kudottiin sotilaille ”kolmisormisia lapasia”. Yhteistoimintaa varten syntyi lukuisia uusia marttakerhoja. Sodan päättyessä oli edessä evakoiden auttaminen.

Jatkosodan aikana tuli pulaa monista tarvikkeista. Martat järjestivät korvikekursseja, vanhasta uusia ompelukursseja ja tallukkakursseja. Kerhoissa neulottiin ahkerasti villavaatteita rintamalle sekä leivottiin oman kylän pojille leipää ja pullaa. Ompeluseuroista annettiin henkistä tukea toinen toisilleen. Kaatuneiden perheitä tuettiin monin tavoin. Sodan päätyttyä martat järjestivät kotiintulojuhlia.

Oma marttala

Sodan päätyttyä Lottajärjestö lakkautettiin. Ennen lakkautusta Kiteen lotat ehtivät luovuttaa omistamansa kiinteistöt martoille. Kiteen Marttayhdistykselle tulivat sekä kirkonkylässä sijaitseva Lottaravintola että Puhoksen Lottakahvila. Puhoksen tilat luovutettiin Puhoksen marttakerholle, joka itsenäistyi yhdistykseksi. 

Lottaravintolan nimi muutettiin Marttalaksi. Aluksi siinä toimi rouva Liimataisen kahvila ja myöhemmin muita liikeyrityksiä. Talo tarjosi vuokratuloja yhdistykselle ja neuvojalle asunnon, joka toimi myös johtokunnan kokoontumispaikkana. 

Talo sijaitsi seurakunnan vuokratontilla. 1950-luvun lopulla seurakunta tarvitsi rahaa kirkon ja pappiloiden korjauksiin. Tontin vuokraa korotettiin huomattavasti, ja tällöin martat alkoivat neuvotella tontin ostosta. Kaupat syntyivät 1961. Samaan ajankohtaan sattui onnellisesti käsityökoulun myynti, joten siitä saaduilla rahoilla rahoitettiin tontin osto.

Kun talo oli omalla tontilla, ryhdyttiin sitä kunnostamaan. Rakennettiin lisäsiipi, johon tuli keskuslämmitys ja yksi liikehuoneisto. Remontissa uusittiin myös sähköjohdot ja saatiin mm. vesijohdot, lämmin vesi sekä sisä-wc:t. Remontit jatkuivat tämän jälkeenkin, taloa maalattiin sisältä ja ulkoa, asuntojen keittiöt uusittiin, jolloin niihin saatiin sähköliedet ja jääkaapit, ja piha-alue kunnostettiin. Jonkin aikaa tontilla sijaitsi myös tilapäisrakennuksessa urheiluliike ja myöhemmin parturi-kampaamo. 

Talo työllisti johtokuntaa aika lailla. Pikkuremontteja oli vähän päästään, piti palkata talonmiehiä, vuokralaiset vaihtuivat ja heidän kesken syntyi erimielisyyksiäkin. Yhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja Raakel Rouvinen (1966-1986) ajoi polkupyörällä Lohelasta kerran jos toisenkin selvittämään korjausongelmia tai vuokralaisten välejä.

Kiteenlahden keittokurssilaisia 1927. Takarivissä toinen oikealta neuvoja Laura Eloranta (myöh. Kankkunen).

Muutakin kuin sukankutomista

Kiteen marttayhdistys ulotti toimintansa paljon muuhunkin kuin kotitalousneuvontaan. Se järjesti muutamilla kouluilla kouluruokailun 1910-luvun lopulla. Martat ajoivat 1930-luvulta lähtien kuntaa sairaalaa tai ainakin synnytyshuonetta ja keräsivät varoja sitä varten. Sotavuosina perustettiin pellavankäsittelylaitos. Kotiteollisuusneuvonta-aseman perustamista Kiteelle ajettiin 1950-luvulla ja asema sai tilat Marttalasta 1956-1963. Myöhemmin neuvonta-asema toimi jonkin aikaa entisessä käsityökoulussa. Tuoremehuaseman hankinnassa oltiin aktiivisesti mukana ja rahoitettiin sen toimintaa useina vuosina.

Seurakunnan kanssa tehtiin aktiivisesti yhteistyötä ja Pohjois-Karjala projektin merkeissä järjestettiin pitkän iän pitoja, joiden tuotto meni kehitysyhteistyöhön. Hyväntekeväisyyttä harjoitettiin monelle taholle.

Nousua ja laskua

Kiteen marttayhdistyksen toiminta oli vilkkaimmillaan 1960-luvulla, jolloin jäseniäkin oli enimmillään 461 marttaa. Tämän jälkeen alkoi loiva lasku, mutta martat olivat monissa asioissa keskeisessä roolissa 1980-luvulle saakka.

Marttala toi remonttien jälkeen mukavasti tuloja, mutta johtokunta alkoi väsyä sen aiheuttamaan työmäärään. Se olikin valmis neuvotteluihin, kun keväällä 1983 kauppias Kupiainen yllättäen esitti ostotarjouksen tontista. Jäsenten keskuudessa asiaa vastustettiin aluksi kiivaasti eikä johtokuntakaan ollut aivan yksimielinen. Vuoden lopussa yleiskokous kuitenkin hyväksyi kaupan ja talo tontteineen siirtyi Kupiaisille 1984. uuteen liikerakennukseen martat saivat katutasoon kokoontumistilat.

Myyntihinta oli reilut miljoona markkaa. Martat ostivat aluksi yhden huoneiston, josta neuvoja sai asunnon. Myöhemmin ostettiin vielä toinen huoneisto. Loput rahoista sijoitettiin korkeakorkoisille tileille. Korot olivat tuolloin 10 %:n tietämillä, ja korkotuotoilla rahoitettiin toimintaa mm. hankkimalla kerhoille astiastoja, järjestämällä yhteinen rantakalatapahtuma ja puurojuhla. Lisäksi mm. tuettiin Marttaliiton kehitysyhteistyötä ja rahavaikeuksissa olevaa piiriliittoa, alettiin jakaa yläkoululaisille kotitalousstipendejä ja lahjoitettiin kansanopistolle kuvakudos.

Kaikki marttaneuvojat siirtyivät 1950-luvulla marttapiiriliiton työntekijöiksi. Kun piiriliitto joutui rahavaikeuksiin, neuvojaverkostoa alettiin purkaa ja lopulta Kiteenkin neuvojan toimi lakkautettiin. Tuolloin Kiteen marttayhdistys palkkasi pitkäaikaisen ja marttojen suurta suosiota nauttivan neuvojan, Vuokko Koukun omaksi neuvojakseen vuoden 1993 alusta. 

Aluksi kaikki sujui hyvin, kunnes yleisen talouslaman myötä korot laskivat ja samalla marttayhdistyksen tulot pienenivät. Rahat eivät enää riittäneet palkkoihin eikä lisäapua saatu mistään yrityksistä huolimatta. Omasta neuvojasta yritettiin kaikin keinoin pitää kiinni, mutta lopulta oli annettava periksi. Koukku jouduttiin irtisanomaan vuonna 2000. Tämän jälkeen yhdistyksellä oli vielä pari kertaa oma neuvoja työllistämistukien avulla.

2000-luvulla marttatoiminta jatkui ilman neuvojaa. Kurssit tilattiin Joensuusta tai paikallisilta asiantuntijoilta. Marttaliiton sääntöuudistuksen jälkeen kerhot muuttuivat toimintaryhmiksi 2007. Väen vähetessä kyliltä joitakin ryhmiä on jouduttu lopettamaan, mutta toisaalta kunnan keskustaan on syntynyt uusia, vireitä toimintaryhmiä.

Marja Simola 2014

Voit lukea lisää yhdistyksen mielenkiintoisesta historiasta Marja Simolan kirjoittamasta Tahtonaisia, Kiteen Marttayhdistys 1908-2008 -teoksesta. Kirjaa on myynnissä Marttalassa.